Kuten ehkä kuvasta näkyy, tämä flaijeri on vähän kärsinyt. Tarkalleen ottaen se on kokenut seuraavaa: se on otettu mukaan jostakin, mitä todennäköisimmin Syndicatesta, tuotu ehkä itse tussatulla Ceebrolistics-logolla koristellun kangaskassin pohjalla kotiin ja laitettu muiden flaikkujen seuraan pinoon levyhyllyn nurkalle. Sitten se on selattu taas esiin, todettu yhdeksi pinon mageimmista yksilöistä ja päätetty kelpuuttaa itse tehdyn kalenterin takakanteen. Tämän jälkeen se on liimattu oranssille kartongille, vedetty kontaktimuovi päälle ja vielä lopuksi julmasti hiukan saksittu ja rei'itetty käytännöllisistä syistä. Sitten muovitettu mustavalkotaideteos on kulkenut vuoden verran kaikkialla siellä, missä nyt yleensä lukiolaisen kalenteri kulkee. Tästä kaikesta se on kuitenkin selvinnyt ja saanut palkinnokseen eräänlaisen erikoisaseman: harva niistä suoraan laatikkoon säilötyistä ja siten siistinä pysyneistä flaikuista on syöpynyt samalla tavalla verkkokalvoille & sydämeen!
Kävin siis tässä läpi kalenterini vuosilta 2002-2004, ja skannailin talteen niihin kiinnitettyjä flaijereita ja tarroja. Osa oli kiinnitetty vain pienillä teipinpaloilla tai niiteillä (taputan kaukokatseista teini-itseäni olalle!), osa oli liimattu niin heikolla liimalla että ne sai irti juurikaan repimättä (näistäkin flaikuista sain skannattua molemmat puolet, joskin tekstipuoli otti yleensä irrottelussa vähän osumaa), osa taas oli niin jämäkästi paperissa kiinni että katsoin parhaaksi olla yrittämättä ihmeitä (näistä on sitten luonnollisesti skannattu vain näkyviin jäänyt kuvapuoli). Jatkossa siis kun näette silloin tällöin blogissa vähän raffimmassa kunnossa olevia flaboja, tiedätte, mistä ne ovat.
Ja tiedätte, että niitä on rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti