8th Funky Elephant Tavastialla + Semifinalissa

Jos jostain saa vapuksi yhtä psykedeelisen afron kuin on Funky Elephant -festarin kymmenvuotiaassa flabassa ni sanon vaan et come to mama! Vaihtoehtoinen toive on että bileet ois yhtä hyvät kuin ton vihreän pehkon sisällä. Aurinkoista juhlaa, anna taika-afron taata sun vappu-satisfaction!

Lämpöä 2 Ravintolalaiva Wäiskissä

Raaputus Battle (kevät 2002) Gloriassa

Ps. Battlen lopputulokset ja vähän kuvamatskuakin löytyy näemmä edelleen Kool Katin sivuilta!

The 5th Anti-Party: Ab Rude, Nadasdi & Maniac Mansion Libertessä

Abstract Rude Helsingissä vuonna 2005. Libertessä, yhdeksällä eurolla. Huhhuh, tarviiko ees sanoo muuta? Tää oli kevyesti yks elämäni parhaista keikkailloista. Se harvinaisen keskittynyt omistautuneisuus, jota yleisö osoitti artistille ja artisti yleisölle - se tiivistyi Liberten pienen salin ympärille upeasti resonoivaksi suojakuplaksi. Ab Rude oli niin hyvä, yleisö oli niin hyvä, maailma oli kerta kaikkiaan niin hyvä.

Muutkin esiintyjät oli hyviä, tietty. Illan aloittivat Maniac Mansion -kokoonpanossa Ameeba ja Iwere, kuvassa oikealla muistaakseni Nadasdi (korjatkaa jos oon väärässä!).

Tästä kuvasta ehkä edes hitusen välittyy keikan intiimiys - lava on vain askeleen verran yleisöä ylempänä, ja eturivi hengittää kaikki kuiskaukset ja ilmeet. Dekeissä muuten J-Laini.

Keikka oli loppuunmyyty, Fjuhakin oli keikan jälkeen ihan myyty!

Kuvista jälleen kiitos Roopelle. Täähän oli yksi niistä keikoista, joilla oli ns. kaikki (se kuuluisa "kaikki", jota en enää löydä mistään), ja muutamia yleisöotoksia tsiigaillessani teinkin hauskoja havaintoja: ai tuo oli meidän takana, eipä tunnettu silloin, ja kas, tämänkin nykyisen kaverin kanssa seistiin näemmä vierekkäin. Piiri pieni pyörii tältä osin iloisesti edelleen!

Ja mitä tulee niihin kavereihin, joiden kanssa tämäkin keikka koettiin: seitsemässä vuodessa on ehtinyt tapahtua. En millään malta olla tässä vinkkaamatta eräänkin nykyisen baristamestarin aivan äskettäin Kolmannelle Linjalle avaamasta kahvilasta, joka nimellään Good Life Coffee kumartaa juuri Project Blowedin suuntaan. Mestan vinskahyllystä saattaisi löytyä myös jotain asiaankuuluvaa soiteltavaa...

Näistäkin bileistä saatiin & saadaan tosiaan kiittää Anti-Partya, Tommi nokkamiehenään. Jonkinmoinen elämäntyöpokaali alkais varmaan pikkuhiljaa olla paikallaan, sen verran kovia juttuja on pienellä rahalla Suomeen vuosien varrella tuotu!

Good music, good times, good life.

<3

Laidback live: Serkkupojat ja Plutonium 74 Kermassa

Shocking Vibes 3 Years Vanhalla

 We gonna party like this! Mitä mainointa perjantaita!

Dubluola Bar Alahuoneella

Ruudolf & Notkea Rotta Nosturissa

Worldwide 1/02 Tavastialla

Kuten ehkä kuvasta näkyy, tämä flaijeri on vähän kärsinyt. Tarkalleen ottaen se on kokenut seuraavaa: se on otettu mukaan jostakin, mitä todennäköisimmin Syndicatesta, tuotu ehkä itse tussatulla Ceebrolistics-logolla koristellun kangaskassin pohjalla kotiin ja laitettu muiden flaikkujen seuraan pinoon levyhyllyn nurkalle. Sitten se on selattu taas esiin, todettu yhdeksi pinon mageimmista yksilöistä ja päätetty kelpuuttaa itse tehdyn kalenterin takakanteen. Tämän jälkeen se on liimattu oranssille kartongille, vedetty kontaktimuovi päälle ja vielä lopuksi julmasti hiukan saksittu ja rei'itetty käytännöllisistä syistä. Sitten muovitettu mustavalkotaideteos on kulkenut vuoden verran kaikkialla siellä, missä nyt yleensä lukiolaisen kalenteri kulkee. Tästä kaikesta se on kuitenkin selvinnyt ja saanut palkinnokseen eräänlaisen erikoisaseman: harva niistä suoraan laatikkoon säilötyistä ja siten siistinä pysyneistä flaikuista on syöpynyt samalla tavalla verkkokalvoille & sydämeen!

Kävin siis tässä läpi kalenterini vuosilta 2002-2004, ja skannailin talteen niihin kiinnitettyjä flaijereita ja tarroja. Osa oli kiinnitetty vain pienillä teipinpaloilla tai niiteillä (taputan kaukokatseista teini-itseäni olalle!), osa oli liimattu niin heikolla liimalla että ne sai irti juurikaan repimättä (näistäkin flaikuista sain skannattua molemmat puolet, joskin tekstipuoli otti yleensä irrottelussa vähän osumaa), osa taas oli niin jämäkästi paperissa kiinni että katsoin parhaaksi olla yrittämättä ihmeitä (näistä on sitten luonnollisesti skannattu vain näkyviin jäänyt kuvapuoli). Jatkossa siis kun näette silloin tällöin blogissa vähän raffimmassa kunnossa olevia flaboja, tiedätte, mistä ne ovat.

Ja tiedätte, että niitä on rakastettu.