Lifesaver juhli viisvuotissynttäreitään tammikuussa 2005
tähän tyyliin...
...ja nyt helmikuussa 2013 It was dope at the time juhlii yksivuotissynttäreitään!
Lähes täsmälleen vuosi sitten, lauantaina 11.2.2012, kirjoitin
ensimmäisen postauksen tähän blogiin. Olin selaillut viikolla flaijeriboksiani ja miettinyt taas ehkä sadatta kertaa että kyllä nuo nyt pitäisi joskus jaksaa skannata talteen, ei sitten itketä niin paljon jos talo palaa tai jotain, mut että hitto se on tylsää hommaa. Toisaalta flaijerien
selaaminen oli tosi kivaa: lähes jokaisesta tuli joku muisto mieleen, olipa itse ollut mestoilla tai ei, ja moni flaikuista myös yksinkertaisesti näytti ihan törkeän hyvältä kun niitä pitkästä aikaa katseli.
Jostain sen sitten viikon lopulla keksin: taltioiminen on hauskempaa, jos kuvittelen tekeväni sen tylsän teknisen osuuden
muita varten. Jos vaikka tekisi näistä blogin! Jos musta on näin kivaa selata näitä flaikkuja niin ehkä joku muukin saisi niistä jotain irti? Ehkä blogia silloin tällöin kävis tsekkaamassa ne 10-20 kaveria, joita samoilla keikoilla eniten näki? Tai vaikka vaan muutamakin - lähimmät ainakin? Tuo riitti motivaatioksi, ja skannerille oli vihdoin käyttöä.
Noh, nyt yksivuotissynttäreiden yhteydessä voi vähän katsoa taaksepäin ja todeta, että kyllähän joku muukin taisi saada jotain irti. Viimeistään
Nyt-liitteen verkkosivujen linkkivinkkaus osoitti, että tämmöiselle urbaanille lähihistorianostalgialle on internetissä oma ekologinen lokeronsa. Blogin
Facebook-sivun vajaa paristasadasta tykkääjästä tunnen ehkä viidenneksen - enää ei taideta puhua ihan lähimmistä ystävistä!
Matkan varrella It was dope at the time on myös muuttunut henkilökohtaisesta projektista kollektiiviseksi: ensin mukaan tulivat Veera ja Venla, joiden kanssa voitaisiin vaikka nostella silmät kiinni flaboja toistemme pinoista ja jokainen osais kertoa jokaisesta saman kuin toisetkin. Pian sitten saatiin niin kingejä tarjouksia muiltakin, että laajennettiin konseptia
fiittikeskiviikoilla: flaikkuja on postattu keskiviikkoisin nyt Tipan ja Tomin jemmoista, ja lukuisista innostuneista ilmotteluista päätellen lisää vierailijoita on tulossa. Se on kingiä! Ehkä kollektiivisuuden aste tästä vielä tulevaisuudessa kasvaa - aika näyttää sitä mukaa kun meidän flabat vähenee. :)
Jotenkin ehkä mahtavinta tässä on ollut se, miten mitään ei oo tarvinnut selittää. En edelleenkään osaa määritellä, millä perusteella jokin flaijeri tänne sopii tai ei sovi enkä osaa listata kaikkia niitä musagenrejä, joita flaikuista löytyy tai ei missään tapauksessa löydy. En osaa sanoa, miksi toisista vuoden 2005 asioista tuntuu olevan kauan ja toisista vähän aikaa, en osaa kertoa miksi joissain flaikuissa vaan on tuplasti latausta verrattuna toisiin enkä tiedä, miksi jotkut esiintyjäyhdistelmät ja artistinimet herättää jotenkin niin paljon fiiliksiä.
Silti musta tuntuu, että täällä käy hämmästyttävän suuri joukko ihmisiä, jotka sen kaiken jollain tasolla tajuaa:
nää on tätä aikaa, nää on näitä juttuja.
Se on hienoa. Tää on nyt teille.
